Joulun menoa

No siinä se sitten meni, se joulu. En muuten vieläkään ehtinyt/päässyt Brinkkalan talon parvekkeen alle joulurauhanjulistusta kuulemaan. Yllättäen ei edes harmita.

Koska vietimme oikeasti ensimmäistä joulua vain meidän perheen kesken, niin sovimme jo hyvissä ajoin, että tehdään niin kuin meitä sattuu huvittamaan ja jaksattamaan. Eli jos koko perhe nukkuu jouluaattona lähemmäs kymmentä ja Turkuun menevässä bussissa olisi pitänyt olla heräämisestä alta tunnin päästä, niin yhtälö on meillä täysin mahdoton. Ja kuten mieheni totesi, niin tv:stä joulurauhanjulistus  näkyy joka tapauksessa paremmin kuin jokirannan viimeisestä rivistä. 

Sain kuitenkin laatikot tehdyksi. Se on oikeastaan ihan hauskaa. Joskin perunalaatikko lähti lapasesta, vispilästä ja paistoastiastaan, mutta mitäs siitä sitten. Tosin se helkatin perunaliisteri oli kohtalaisen rasittavaa pestävää keittiön seinästä, hellasta, lattialta ja vaatteista, vispilän osista ja uunin pohjasta, mutta pääasia lienee, että siitä nyt jäi ihan hyvä määrä syötävääkin. Mutta kätevänä emäntänä en sentään keittänyt kastiketta hellalle kuten viime vuonna ja josta neiti jaksaa edelleen muistuttaa.

Muutenkin otimme käyttöön Heli Laaksosen hyvän joulun vieton ohjeet. Emme nyt ihan patjaa raahanneet olkkarin lattialle, mutta ison peiton kuitenkin. Siihen tuli sitten meidän joulupesä. Siinä ollen jaettiin lahjat, natustettin vihreitä marmeladikuulia ja suklaata. Pelattiin ekat yhteiset pelit ja avattiin lahjaksi saadut kirjat ja lehdet. Luulen siivoavani joulupesän huomenna pois. En tosin ole ihan varma, koska tämä olotila, jossa ei ole pakkoa mihinkään, on aika mukava.

En muista, koska olisin viimeksi ollut näin...vapaa....levollinen...jotain, niin sisäisistä kuin ulkoisistakin vaatimuksista. Etenkin niistä pään sisäisistä äänistä, jotka hokevat, että "ei näin" tai "älä" tai " jouluna pitää". Se on jokseenkin outo ja vieras tunne tai olotila, mutta ei tunnu pahalta. Tottahan toki asiassa on mukana ihmisen normaalit "velvoitteet"; talossa asuu lapsi, joka on komennettava nukkumaan  ja jolle on laitettava ruokaa jne. mutta se komentelija päästäni lienee lähtenyt myös joululomalle. No, en tosin usko, että se lomailee kovinkaan kauaa, mutta jos nauttisin tästä niin kauan kuin se on mahdollista.

joulua valmiiksi

Kuukausi tässä melkein vierähti joulua tehdessä. Ensin valmisteltiin seurakunnan 100-vuotisjuhlamyyjäisiä ja sitten on toivuttu ja yritetty tehdä omaa joulua. Ei tämä jälkimmäinen oikein suju.

Toisaalta, joulu tulee, on meillä sitten valmista tai ei. Muutenkin olen sitä mieltä, että ei ole mitään mieltä käyttää muutenkin kiireisiä päiviä siihen, että siivoaa kaappeja ja sängyn aluksia. En ole ajatellut viettää joulua sen paremmin kaapissa kuin sängyn allakaan. Kylppärin vois raivata kaikista tytön uima- kylpy- ja vesileluista, jotta joulun aikana pääsee helpommin lumileikkien jälkeen lämpimään suihkuun.

Tämä siivottomuus ei muuten päde työkuvioihin. Joitakin "siivous"kuvioita on pakko tehdä, jotta uusi vuosi pääsee töissä alkamaan. Tosin vapaaehtoistehtäviin ajattelin lisääväni tehtävän; lähetyssihteerin huoneen siivous myyjäisten jälkeen. Sen homman lisäksi on laatikkojen pohjilta kaivettava kaikki kuitit, tositteet, rahat ja muut lippuset ja lappuset, joilla on jotain merkitystä talous- ja tilastonikkareille. Ja täähän onkin taas sitä mun ominta aluettani. Mun uudenvuodenlupaus jälleen tällä osa-alueella on se, että ensi vuonna mapitan kaikki tämmöiset "tarpeelliset" heti kun niitä tulee. Kyllä ne kaikki tallessa ovat, mutta eivät helpossa järjestyksessä. (Toivottavasti tätä ei nyt lue kukaan meidän firman tilintarkastajista.)

Aurora kuunteli eilen mun joulusiivoussuunnitelmiani, jotka koskivat hänen huonettaan ja etenkin parvisängyn alla olevien pehmoeläinten asuin- ja majoitustiloja, sekä huoneen lattiaa ristiin rastiin kulkevaa Sodorin saaren rataverkkoa. Neidille tuli suunnaton hätä ja huoli; äiti ei saa siivota täällä. Niinpä hän isänsä kanssa suunnitteli varoituskyltin, jossa äitiä ehdottomasti kielletään astumasta tähän ao. valtakuntaan. Enpä taida tuosta viitsiä sotaa nostaa. Sen huoneen suhteen kun on muutenkin vähän niin, että se on puoli tuntia urakan jälkeen sen näköinen, että siellä on siivottu. "Ympärilleen levitettyjen tavaroiden pitää olla ympäriinsä levitettyjä, muuten en löydä niitä." Säästän kaikkien hermoja, kun roudaan vain kaikki siihen huoneeseen kuuluvat tavarat sinne ja vedän oven kiinni.

Mitä taas tulee jouluruokiin, niin onneksi on olemassa ne muut äidit, jotka tekevät meidänkin äidin ruuat. Jos jaksan, ehdin ja viitsin, niin teen laatikot itse. Toisaalta kuulin eräältä ihmiseltä hyvän neuvon ruokien suhteen. Kun jouluna on paljon sellaista ruokaa pöydässä, jota tuodaan siihen vain siksi, että niin kuuluu tehdä, niin tehdään ennakkoon selvitys siitä, kuka niitä oikeasti haluaa syödä. Jos kukaan ei halua, niin jätetään pois. Jokainen samaan ruokapöytään istuva voi myös nimetä pari- kolme ruokaa, jota ilman joulu ei tule ja nämä sitten löytyvät tehtävien tai ostettavien listalta. Luulen, että meillä on possua ja perunaa, perunalaatikon muodossa. Auroralle vähän valkosipulisilakkaa (yäk) lisäksi. Pipareja ja torttuja, mutta niitäkin enämpi siksi, että Aurorasta on hauska leipoa niitä. Mä tarvin suklaata.

Kahtena edellisenä jouluna olen suunnitellut MEIDÄN PERHEEN JOULUA. Arvatkaas kuinka on käynyt? Ensimmäinen kaatui omaan selkäleikkaukseen; tulin kotiin aatonaattona ja joulua vietin joko seisten tai maaten, istua ei saanut ja kyynärsauvojen kanssa koikkelehtien. Viime joulu kaatui johonkin muuhun ihmeellisyyteen. Jos vaikka nyt onnistaisi. Yhtenä haaveena itselläni olisi viimeinkin päästä paikan päälle kuuntelemaan joulurauhanjulistus. Olen asunut tässä naapurikaupungissa tarkalleen, itseasiassa tänään päivälleen 13 vuotta, enkä ole koskaan ehtinyt paikalle. Ja sen olen jo oppinut, että muita tavoitteita en sitten joululle asetakaan.

Leppoisaa joulun odotusta teille muillekin.