Kuukausi tässä melkein vierähti joulua tehdessä. Ensin valmisteltiin seurakunnan 100-vuotisjuhlamyyjäisiä ja sitten on toivuttu ja yritetty tehdä omaa joulua. Ei tämä jälkimmäinen oikein suju.
Toisaalta, joulu tulee, on meillä sitten valmista tai ei. Muutenkin olen sitä mieltä, että ei ole mitään mieltä käyttää muutenkin kiireisiä päiviä siihen, että siivoaa kaappeja ja sängyn aluksia. En ole ajatellut viettää joulua sen paremmin kaapissa kuin sängyn allakaan. Kylppärin vois raivata kaikista tytön uima- kylpy- ja vesileluista, jotta joulun aikana pääsee helpommin lumileikkien jälkeen lämpimään suihkuun.
Tämä siivottomuus ei muuten päde työkuvioihin. Joitakin "siivous"kuvioita on pakko tehdä, jotta uusi vuosi pääsee töissä alkamaan. Tosin vapaaehtoistehtäviin ajattelin lisääväni tehtävän; lähetyssihteerin huoneen siivous myyjäisten jälkeen. Sen homman lisäksi on laatikkojen pohjilta kaivettava kaikki kuitit, tositteet, rahat ja muut lippuset ja lappuset, joilla on jotain merkitystä talous- ja tilastonikkareille. Ja täähän onkin taas sitä mun ominta aluettani. Mun uudenvuodenlupaus jälleen tällä osa-alueella on se, että ensi vuonna mapitan kaikki tämmöiset "tarpeelliset" heti kun niitä tulee. Kyllä ne kaikki tallessa ovat, mutta eivät helpossa järjestyksessä. (Toivottavasti tätä ei nyt lue kukaan meidän firman tilintarkastajista.)
Aurora kuunteli eilen mun joulusiivoussuunnitelmiani, jotka koskivat hänen huonettaan ja etenkin parvisängyn alla olevien pehmoeläinten asuin- ja majoitustiloja, sekä huoneen lattiaa ristiin rastiin kulkevaa Sodorin saaren rataverkkoa. Neidille tuli suunnaton hätä ja huoli; äiti ei saa siivota täällä. Niinpä hän isänsä kanssa suunnitteli varoituskyltin, jossa äitiä ehdottomasti kielletään astumasta tähän ao. valtakuntaan. Enpä taida tuosta viitsiä sotaa nostaa. Sen huoneen suhteen kun on muutenkin vähän niin, että se on puoli tuntia urakan jälkeen sen näköinen, että siellä on siivottu. "Ympärilleen levitettyjen tavaroiden pitää olla ympäriinsä levitettyjä, muuten en löydä niitä." Säästän kaikkien hermoja, kun roudaan vain kaikki siihen huoneeseen kuuluvat tavarat sinne ja vedän oven kiinni.
Mitä taas tulee jouluruokiin, niin onneksi on olemassa ne muut äidit, jotka tekevät meidänkin äidin ruuat. Jos jaksan, ehdin ja viitsin, niin teen laatikot itse. Toisaalta kuulin eräältä ihmiseltä hyvän neuvon ruokien suhteen. Kun jouluna on paljon sellaista ruokaa pöydässä, jota tuodaan siihen vain siksi, että niin kuuluu tehdä, niin tehdään ennakkoon selvitys siitä, kuka niitä oikeasti haluaa syödä. Jos kukaan ei halua, niin jätetään pois. Jokainen samaan ruokapöytään istuva voi myös nimetä pari- kolme ruokaa, jota ilman joulu ei tule ja nämä sitten löytyvät tehtävien tai ostettavien listalta. Luulen, että meillä on possua ja perunaa, perunalaatikon muodossa. Auroralle vähän valkosipulisilakkaa (yäk) lisäksi. Pipareja ja torttuja, mutta niitäkin enämpi siksi, että Aurorasta on hauska leipoa niitä. Mä tarvin suklaata.
Kahtena edellisenä jouluna olen suunnitellut MEIDÄN PERHEEN JOULUA. Arvatkaas kuinka on käynyt? Ensimmäinen kaatui omaan selkäleikkaukseen; tulin kotiin aatonaattona ja joulua vietin joko seisten tai maaten, istua ei saanut ja kyynärsauvojen kanssa koikkelehtien. Viime joulu kaatui johonkin muuhun ihmeellisyyteen. Jos vaikka nyt onnistaisi. Yhtenä haaveena itselläni olisi viimeinkin päästä paikan päälle kuuntelemaan joulurauhanjulistus. Olen asunut tässä naapurikaupungissa tarkalleen, itseasiassa tänään päivälleen 13 vuotta, enkä ole koskaan ehtinyt paikalle. Ja sen olen jo oppinut, että muita tavoitteita en sitten joululle asetakaan.
Leppoisaa joulun odotusta teille muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti