Mä haluun

Tai kuten tytär asian ilmaisee: "Äiti, tuo mulle kaupasta." Ja tää vuoden aika lastenohjelmien suhteen on ihan, sanonko mistä. Varsinainen ohjelma mainoskanavalla kestää noin 7 minuuttia, ohjelma-ajaksi on merkitty vartti. Arvatkaas, mitä se loppuaika ennen ja jälkeen sisältää? Tarpeelliset kaupalliset tiedotteet, etenkin lelujen osalta. "Mä haluun ton ja toi olis kiva ja mulle toi." Argh!

Mutta totuus, niin nolo kuin onkin, on se, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Hyvin usein huomaan kuulevani omasta suustani; tuo mulle- tai mä haluaisin- lauseet. Mitään ei puutu, mutta jotain tahtois.

Kuulin taannoin neuvon, jonka mukaan on mahdollista saada se, mitä tarpeeksi haluaa. Kommentti pisti vähän ajatusrattaita liikkeelle. Ajatus on sinällään positiivinen; saat sen mitä haluat, kunhan haluat sitä tarpeeksi. Ja kun haluat tarpeeksi, niin keksit keinon saada haluamasi. Just nyt haluan jäätelön. Kävelen pakastimelle. Ei jätskiä. Ok, haluan edelleen jätskin. Siispä kuteet niskaan, lompakko mukaan ja lähimpään paikkaan, mistä saa ao. maitotaloustuotetta. Valinnat ovat vastapäinen hampurilaispaikka, josta saa ainakin pehmistä tai lähin kauppa, josta ei saa pehmistä, mutta montaa muuta lajia kyllä. Mutta se on sitten enää vain valinnan vaikeutta runsauden keskellä. Sama pätee myös moneen muuhun asiaan. Jos haluan vaihtaa ammattini toiseksi, niin se on täysin mahdollista. Saan varmasti vaikka merikapteenin paperit, jos todella sellaiset haluan tai pääsen yliopistoon. Vaatii aikaa ja vaivaa ja vähän rahaa ja suunnattomasti logistiikkaa ja järjestelyjä, mutta saisin toimimaan. Eikä kukaan kärsisi.

Nyt siirrytään eettis-filosofisen pohdinnan pariin. Älkää säikähtäkö, ei mitenkään liian korkealentoisesti. Mutta Jope Ruonansuun sanoin: "Aattelepa ite!", miten toimisit jos...

Haluat jotain, mutta valitset minkä tahansa tavan toimia saadaksesi haluamasi, jotakuta sattuu. Jossain vaihtoehdossa ehkä vain sinuun, toisissa mahdollisesti johonkuhun muuhun ja monessa vaihtoehdossa useampaan, mutta joka tapauksessa aina joku kärsii.

Joten unohdatko muut ja suunnistat kohti päämäärää hakien ne keinot, joilla saat haluamasi. Vai oletko "hyvä" ja kärsit itse, koska et voi saavuttaa sitä, mitä haluat? Ja kuten olen moneen kertaan sanonut; niin tiedän, että oma kärsimys ei jalosta, eikä tee kenestäkään parempaa. Lisätään joukkoon vielä pari muuttuvaa tekijää; osa niistä, jotka kärsivät, ovat täysin kykenemättömiä tekemään itseään koskevia päätöksiä. He ovat sen varassa, mitä sinä mahdollisesti päätät haluta.
Joten?

Enpä muuten haluaisi olla sotapäällikkö tai vastaava, joka pohtii sitä, että annetaanko kahden kuolla, jotta 50 pelastuu vai pelastetaanko kaksi, silläkin uhalla, että ne 50 muuta kärsivät jotenkin. Vai antaako ajan kulua, jos vaikka löytyisi ratkaisu, jolla pelastuvat kaikki. Tästä syystä en myöskään koskaan tule sopimaan ensihoitoyksikön hoitajaksi.