Pimeän pelkoa

Voihan kellon siirto! Kuka helkkari vieköön on tämänkin siirtoriesan keksinyt ja vain siksi että täällä kaupungissakin saisi lehmät lypsettyä valoisassa! Ja sitten on illasta säkkipimeää, kun olisi aikaa lähteä ulos. Kuka muka pimeään haluaa mennä?

Venäjällähän siirryttiin kokoaikaisesti kesäaikaan. Oli kyllä ihan kivaa tassutella Moskovassa Arbatin kävelykadulla, kun puoli 6 illalla oli vasta hämärää. No, ok, olihan se loppiaista, mutta silti. Ei se päivä kokonaisuudessaan ollut kuin se hassun kukonaskeleen verran pidempi. Ja oli siitä tietysti se riesa, että kun oltiin reissattu sinne katsomaan Moskovan valoja (siis jouluvaloja) niin väriloiston näki vasta myöhemmin illalla.

Kyllähän sitä tällaisia valoja ilokseen katselee pimentyneessä Moskovassa, mutta näitäpä ei täällä Suomen pimeässä nää vielä aikoihin ja kaiken kaikkiaan kaamos- tai jouluvalot on meillä kohtalaisen pliisuja.

Kaamosmasennuksen ja pimeän pelon kanssa kamppaileva haluaa äkkiä joko metritolkulla lunta tai jotain muuta "valkaisuainetta" maailmaan. Kyllähän se viime viikolla, se kellon siirto, hiukan helpotti kun oli vaihteeksi aikaisten lähtöjen aamuja ja piti tassuttaa töihin jo ennen kahdeksaa. Mutta sitten sateisena ja sumuisena iltana pimeä ehtii paikalle liian aikaisin, enkä oikein piittaa arpoa kulkuvuoroja kenenkään kanssa puolipimeillä katuosuuksilla, joilla kaupunkikin säästää joko energiaa tai rahaa tai molempia EU-direktiivien mukaisesti antamalla joka toisen katulampun olla pimeänä. Tahdon nähdä kyllin kaukaa, kuka on vastaan tulossa. Ettei se vaan ole joku, jolla on pahat mielessä. Mieheni kyllä lohduttaa aina välillä, että jos joku pimeässä viekin, niin valossa kuulemma palauttaa kohtalaisen nopeasti. Tiedä häntä, voi toki olla oikeassakin, mutta miksi ottaa riski. Etenkin kun vastaan voi tulla vaikka... Niin siis mikä?