Eikös se jotenkin niin mennyt, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty? Sillä perusteella tämän uuden blogin pitäisi siis syntyä tuosta vaan, kun sitä nyt on puolen kevättä ja kesää suunniteltu. Tietysti tässä pitää huomioida tuo iso otsikko; Koska tää on valmis?; ei siis liian ajoissa eikä liian valmista.
Ehkä vahvemmin kuin koskaan, tämän kesän jälkeen tuntuu siltä, että onko koskaan valmis. Ihmisenä, äitinä, lähetyssihteerinä tai ylipäätään missään, mihin on mukaan joutunut tai vapaaehtoisesti hypännyt. Tai onko varsinkaan valmis uuteen vaikka kutsun kuulenkin. Oli sitten valmis tai ei, niin mentävä on. Ainakin on hyväksyttävä se, että muut menevät, elämä vie. Tokihan voin jäädä paikoilleni ihmettelemään, mutta kai sitä taas yritetään. Siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Ihmisen, äidin ja lähetyssihteerin kesä oli täynnä. Kummintytön valmistujaisista Haminan lähetysjuhlien kautta kesän ensimmäisten rippilasten leiriemoksi. Sieltä juhannusta viettämään viimeisen kerran Lentäjien juhannusjuhlille "Pohojammaalle". Muutama hauska päivä Tampereella ja Tolstoin matkassa myös Moskovaan. Toisen leirin leiriemona ja nyt odottamassa tyttären eskarin alkua ja omia syksyn töitä. Mieli yllättävän tasapainossa. Kesän lopulliseksi päätteeksi tulossa vielä Paralympiakisamatka Lontooseen.
Tämä teksti on kai jonkinlainen testi sille, että vieläkö kirjoittaminen ja oman elämän jakaminen inspiroi. Tuntuu toimivan. Aion suosia vapaata kirjoittamista ihmetellen, miksei tule valmista, milloin mistäkin asiasta. Elämää suurempaa täältä ei löydä, pienia hajatelmia ehkä. Tervetuloa ihmisen, äidin, lähetyssihteerin keskeneräiseen maailmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti