sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Naamiohuveja...ko?




Jokaisessa meissä on vähintään kaksi puolta. Useimmista löytyy enemmänkin, riippuen siitä, missä ja kenen kanssa olemme tekemissä. Mutta siis vähintään se kaksi puolta; se, mikä on julkista ja se, mikä on yksityistä. Parhaassa tapauksessa nämä kaksi ovat suhteellisen lähellä toisiaan, muodostaen ehjän itsen. Minut, sinut, hänet.

Vaikka nämä eri puolet olisivatkin suhteellisen hyvässä balanssissa suhteessa toisiinsa, emme kuitenkaan halua paljastaa toisille kaikkea siitä yksityisestä puolestamme. Monessa kohdassa ihan järkevää. Mutta jos et koskaan paljasta yksityisestä puolestasi mitään, ympäristö hyvin helposti alkaa kysellä, oletko lintu vai kala. Rippunen yksityistä puolta julkisuudessa tekee meistä inhimillisempiä ja helpommin lähestyttävämpiä.

Markkina-ammattilaisten puheissa tulee jatkuvasti esiin se totuus, (?) että hyvän ensivaikutelman antamiseen pitää satsata, koska se yleensä myös jää vaikuttamaan pitkäksi aikaa. Jos selvästi annat vaikutelman linnusta, se ajatus pysyy, vaikka pikkuhiljaa alkaisi ilmetä piirteitä kalasta. Tosin se, joka sinut linnuksi ensin havaitsi, ei tietystikään halua myöntää edes itselleen ottaneensa kalan lintuna ja näinkin illuusio linnusta säilyy.

Mutta mitä tehdä siinä tilanteessa, kun luulet tavanneesi linnun, mutta totuus taitaa sittenkin olla jotain ihan muuta? Olet uskonut ja luottanut ja sitten jotain menee vikaan. Alat kuulla "asioita" vähän sieltä ja täältä ja kuva, joka niistä muodostuu ei vastaa sitä lintua, jonka tapasit. Tai siis luulit tavanneesi. Olet hämmentynyt, menikö oma arviosi todella niin pieleen? Vai oletko vain jotenkin vihainen, ehkä katkera ja haluat uskoa, että lintu onkin kala, koska asiat ovat niin kuin ovat? Vai onko oma kuvasi linnusta sittenkin se oikea ja muut kala-uskomuksineen hukassa? Ja jos muut ovatkin kalan kanssa oikeassa ja sinä linnun suhteen väärässä, niin onko sillä merkitystä, jos koet saaneesi paljon linnulta? Tai jos olet totaalisesti väärässä, niin pitääkö tehdä jotain, jos näät, että joku muukin luulee kalaa linnuksi? Täytyykö lintu osoittaa kalaksi vai antaa seuraavan tehdä sama "virhe"?

Ja näin me pyörittämme itse kukin jatkuvaa naamioleikkiä, jossa jokainen yksi toisensa jälkeen jotenkin haavoittuu. Toiset toipuvat siitä nopeammin jatkamaan seuraavaa kierrosta. Toiset eivät ehkä toivu kunnolla koskaan. Onneksi on myös niitä joitakin yksilöitä, jotka ovat aidosti sitä, mitä ovat. En voi kehua kuuluvani heihin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti