Jännittää!

Koko Suomi jännitti vielä pari viikkoa sitten sitä, miten käy Olympiakisoissa? Etenkin lempilajissa keihäänheitossa. No, tulihan meille kolme mitalia ja yksi siitä keihään viskaamisesta. Muistaakseni.

Lontoossa kisajännitys jatkuu. Menossa ovat nimittäin Paralympiakisat eli eri tavoin vammautuneiden omat olympialaiset. Ja niiden tietojen mukaan, mitä Suomen Paralympiakomitea on kertonut jo etukäteen, Lontoo ja lontoolaiset ovat sitoutuneet hoitamaan myös nämä kisat erittäin mallikkaasti. Kaikkialla on mm. tiedotettu jo vammattomien kisojen aikana, että olympia- ja paraolympiakisat.

Itse en ole juurikaan edes penkkiurheiluhullu, mutta nyt olen lähdössä jännäämään parakisoja paikan päälle. Syy on erittäin henkilökohtainen; kummipoikani on mukana kisoissa, näkövammaisuimarina. Edellisissä kisoissa Pekingissä hän oli jo mukana ns. villillä kortilla ja pärjäsikin ihan hyvin; ei nyt mitaleille saakka, mutta finaleissa eikä viimeisenä. Silloin päätin, että seuraaviin kisoihin lähden paikan päälle. Etenkin kun tästä seuraavat kisat ovatkin sitten aina Rio de Janeirossa saakka. Ja Lontoossahan nyt on mukavaa piipahtaa.

Uimari

 

Kisakynnet

Ja jännittähän matka muutenkin. Mukaan lähtee koko perhe ja tyttärelle tämä on ensimmäinen pidempi lentomatka. Onneksi tyttö on rauhallista sorttia, että enemmänkin joudun varmaan vähän tönimään alta pois, että pääsen itse kävelemään. Ja ruokapuolesta lapsen kanssa voi vaan todeta, että onneksi on sielläkin se keltaisin kaarin varustettu hampurilaismesta, josta saa kananugetteja. Kyllä niilläkin (ehkä) viikon elää.



Viikon ensimmäisen jännityshetki on jo onneksi ohi. Ensimmäisen kerran olin mukana "edustamassa" miehen kanssa. Olenhan mä nyt työni puolesta useinkin se apina, jonka kaikki tuntee ja tietää, mutta joka ei tunne ketään. Tai tavallaan tuntee, mutta koska silmien ohi menee niin mahdoton joukko ihmisiä, niin ei muista millään. Paikallislehti, jonka tekemisestä mies aina välillä rahaa tähän talouteen tuo, vietti kunnioitettavien ikävuosien ( 80-v.) juhlaa. Mutta tällä kertaa oli kyllä sellainen tilanne, että apina ei juuri tuntenut ketään, mutta eipä tunnettu apinaakaan. Varsin olivat kyllä vetreät bileet noin kasikymppiseksi.

London calling; Good Night!