Onpahan taas ollut viikko. Miten sitä aina jotenkin tulee sotkeutuneeksi asioihin, joille joko a) ei voi mitään tai b) toteaa hetken yritettyään, että ei edes oikeastaan kuulu mulle. No, joka tapauksessa, näissä tapauksissahan jotain jää aina kesken. Mutta sain sentään yhden maton taas valmiiksi. Ok, langanpäät on vielä päättelemättä.
Olen virkannut, leiponut, kuunnellut, kinannut, kirjoittanut, suunnitellut, ollut esillä Myllyssä, sotkeentunut puoluepolitiikkaan ja monta muuta asiaa lisäksi. Siivous on kesken, kirjoittaminen on kesken, virkkaaminen on kesken, suunnittelut ovat tauolla, riitakin oli pakkko jättää kesken, kun ei ollut aikaa kinata asiaa loppuun asti. Käykö kenellekään muulle niin, että ei ehdi edes riidellä loppuun asti, kun on jo siirryttävä seuraavaan aiheeseen tai vaiheeseen?
Ai niin, mä unohdin. Eiväthän fiksut ja filmaattiset ihmiset kenenkään kanssa riitele. He vain vaihtavat mielipiteitä. Joskin poliisien viikonloppukeikkojen määrästä kohtalainen osa taitaa olla tämän sivistyneen mielipiteenvaihdon aiheuttamaa. Jaa, mutta tämä kuului siihen b-osastoon, eli että ei nyt varsinaisesti kuulu mulle. Ellei nyt ovikello soi ja joku huuda samalla rappukäytävässä apua. Ovelle menin sitten kyllä toisessa kädessä marmorikaulin ja toisessa hätänumerolla ladattu känny. Ja niin paljon ärsytti, että en oikein tiedä, kumpaa olisin käyttänyt, jos olisi ollut pakko jompaa kumpaa käyttää. Mutta mielipiteen vaihto joko päättyi siihen tai siirtyi johonkin muualle, missä se ei enää mun elämää häirinnyt. Tosin vähän jäi kyllä mietityttämään, että kumman osapuolen mielipide mahtoi voittaa.
Onhan kaikille selvää, että sirkus nimeltään kunnallisvaalit ovat tulossa. Ja se, jos mikä kuuluu mun kuvioissani a-kohtaan, eli asioihin, joille ei voi mitään. Kun ei voi ottaa sitäkään asennetta, että ei kuuluu mulle, kun kuluu ja näkyy, ihan varmasti. Kohta ilmaisjakeluposti ei muuta sisälläkään kuin toinen toistaan parempien ehdokkaiden vielä parempia ideoita siitä, kuinka kunnan asioita hoidetaan. Ja kun koitan tuolla sateessa päästä eteenpäin niin onhan niin monta hihasta nykijää, että täytyy tehdä todella tarkka navigointi, että pääsee livahtamaan verkosta läpi. Ja joskus jotakuta onnistaa, enkä pääse väistämään. Sitten tungetaan toiseen taskuun karkkia ja toiseen taskuun vaaliteemoja. No, on niistä se ilo, että moni jakaa myös ilmapalloja ja ne ovat ihan kivoja, ne ilmapallot. Ainakin tyttären mielestä, jolle ne yleensä annan. Onneksi tätä sirkusta ei tarvitse kovin moneen kertaan vuodessa sietää, ja väliin osuu vuosia, jolloin sirkus on jossain muualla. Mutta ei voi mitään, se tulee aina uudelleen. Ja lupausten toteuttaminen jää yleensä kesken.
Ehkä näiden kahden asian yksi yhteinen piirre on se, että molemmissa tapauksissa on joskus luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Ja lopputulos on jotain muuta. Minäkö elämän edessä kyynikko, en kai.
tätä jatkunut on jo kauan
enkä jaksais enää tapella
mut mä luulen ettei kumpikaan
enää muista miten lopettaa
joo mä myönnän etten aina oo
ollut täysin reilu sua kohtaan
mutta koittanut olen antaa
sulle saumaa ja hengitystilaa
ei sun tarvii muuttaa itseäsi
mutten jaksais olla enää sun lapsenvahtis
mä en pysty siihen
yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
joita molempien
piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta
sen teki vain toinen
miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella
yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa
minä uskon et se mitä pyydän
ei oo liikaa sulta vaadittu
sä voit poistaa paljon turhaa
jos sä viitsit ees vähän vaivautuu
ei sun tarviis ihmeitä suorittaa
minne oon voinut sen ihmisen kadottaa
jonka joskus tunsin
yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
joita molempien
piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta
sen teki vain toinen
miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella
yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa
samaa pirun ympyrää 24/7
johan tässä lähtee järki
sukellus kurimukseen jonka nieluun hukkuu
vaikka myrskyn riskit tiedettiinkin
mun täytyy olla masokisti mielipuoli
kun oon vapaaehtoisesti tässä
jakomielitautinen rakkaudentunnustus
ja kymmenen kirosanaa
yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
joita molempien
piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta
sen teki vain toinen
miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella
yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa
Irina: Yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti